Historia

TR1 Taidehalli sijaitsee kaupungin historiallisessa ja maantieteellisessä ytimessä, Finlaysonin alueella. TR1 Taidehalli avasi ovensa vuonna 2005 ja siitä lähtien rakennus on täyttynyt nykytaiteesta, muotoilusta, valokuvasta, median historiasta ja lastenteatterista. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös mediamuseo Rupriikki.

TR1 Taidehalli on osa rakennusta, joka tunnetaan myös nimellä Kuusvooninkinen (TR1). Kuusvooninkinen on Suomen ensimmäinen nykyaikainen tehdasrakennus. Rakennuksen suunnitteli Viipurin kaupunginarkkitehti Carl Leszig  ja se valmistui jo vuonna 1837. Suunnitteluun osallistui tehtaan tekninen johtaja John Barker, joka oli perehtynyt modernien tekstiilitehtaiden arkkitehtuuriin Belgiassa.

Tehdas ei valmistuessaan ollut täysin arkkitehdin piirustusten mukainen. Nelikerroksisen rakennuksen sijaan rakennettiin 5+1 kerrosta. Kuusvooninkinen on tiilestä muurattu ja valkoiseksi rapattu. Siinä käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa välipohjien tukena valurautapylväitä, jotka mahdollistivat isot yhtenäiset tilat ja sitä kautta uudenaikaisten konesarjojen käytön.

Rakennus sai nykyisen ulkohahmonsa kun ullakkokerros otettiin käyttöön 1843. Tällöin sen hirsiset tukipilarit korvattiin valurautapylväillä. Teknisenä erikoisuutena rakennuksessa oli vesirattaan ja painepumpun avulla toiminut palosammutusjärjestelmä. Paloturvallisuus lisääntyi, kun vuonna 1842 öljylamppuvalaistus vaihdettiin kaasuvaloon. Kuusvooninkiseen sijoitettiin kutomo, kehräämö ja raakapuuvillavarasto.

Tehtaan käyttövoima saatiin vesipyörästä. Tammerkosken vesi johdettiin Teiskon ruuhesta ensin avointa kanavaa ja sitten tunnelia pitkin vesisäiliöön, mistä se syöksyi vesipyörään. Vesipyörän alta avautui poistokanava takaisin koskeen. Vesipyörän, samoin kuin välipohjia kannattavat valurautapylväät, toimitti Fiskarsin konepaja. Vesipyörä oli kokonaan rautaa ja läpimitaltaan vähän yli 8 metriä. Lokakuun 4. päivän aamuna vuonna 1837 kanavan vesiluukkua raotettiin. Vesipyörä alkoi pyöriä ja liikuttaa salien kattoihin sijoitettuja voimansiirtoakseleita. Kehruu- ja kutomakoneet käynnistyivät.

Nelikerroksinen valkoiseksi rapattu kutomo-kehräämö (TR 2) nousi Kuusvooninkisen jatkoksi pohjoispuolelle vuonna 1850, ja jatkoksi vielä värjäämö 1852 (TR 3, purettu myöhemmin). Sen itäsivulle rakennettiin yksikerroksinen puuvillan puhdistamo (TR 2a). Rakennusten yhteiseen porrashuoneeseen ja varauloskäytävään (TR 1c) sijoitettiin klosetti (TR 1b). TR 2 rakentamisessa saatettiin käyttää hyväksi paikalle 1843 rakennetun pienen kaksikerroksisen konehuone- ja varastorakennuksen ulkoseinärakenteita. Vuonna 1892 porrashuonetta korotettiin ja sinne asennettiin Suomen ensimmäinen Sprinkler-palonsammutusjärjestelmä. 1930-luvulla tornin yhteyteen rakennettiin hissikuilu konehuoneineen. Sodan aikana porrashuonetta käytettiin ilmavalvontatornina. TR 2 pohjoisosan kautta avattiin kulkuväylä ilmeisesti 1920-luvulla, ja sitä laajennettiin 1970-luvulla.Vuosina 1858–59 Kuusvooninkisen eteläpuolelle rakennettiin nelikerroksinen valkeaksi rapattu tehdasrakennus (TR 5). Rakenteissa saatettiin hyödyntää paikalla ollutta 1839 valmistunutta höyrykeskusta. Teknisesti se oli samalla tavoin toteutettu kuin Kuusvooninkinen. Kyseessä on todennäköisesti ensimmäinen Finlaysonin oman tiilitehtaan tiilistä muurattu tehdas. Rakennusta laajennettiin todennäköisesti 1870-luvulla. Yksikerroksinen verstasrakennus korotettiin nelikerroksiseksi sveitsiläisen insinöörin Josef Rengglin 1895 laatimien suunnitelmien mukaisesti nykyasuunsa. Pääosin rakennus koostuu valurautapilari-puupalkki -yhdistelmästä, lukuun ottamatta neljännen kerroksen puupilareita ja 1870-luvun laajennusosaa, jonka välipohjan muodostavat rautapalkkien varaan holvatut kappaholvit.

Kuusvoonikiseen rakennettiin nykyiset valurautaportaat 1870-luvulla. Ensimmäinen välipohja purettiin tehdassalista kuten myös TR 2:sta 1910-luvulla. Vanhan tehtaan yhteydessä on myös todennäköisesti 1870-luvulla rakennettu karstaamorakennus (TR 1d), kone- ja turbiinihuone (TR 22) sekä rakennuskokonaisuus, joka on aloitettu 1910- ja 1920-luvuilla (TR 43 ja 43a).

Kuusvooninkinen ja sen etelä- ja pohjoispuolille rakennetut tehtaat muodostavat toiminnallisen ja arkkitehtonisen kokonaisuuden. Suojellun vanhan tehtaan peruskorjaus valmistuu vuonna 2005.